Einsteinin teorian mahdottomuus.

Esittänyt 10.X.1931 Hj. Mellin.

Sangen yleisesti luullaan, että Einsteinin teorian todellista luonnetta ei voi käsittää ilman laajoja matemaattisia tietoja. Tämä on kuitenkin suuri erehdys, jos on kysymys itse pääasiasta tässä teoriassa. Tämän pääasian voi päinvastoin käsittää aivan erinomaisen pienillä edellytyksillä. Tässä esitelmässä minä nimittäin en oikeastaan edellytä mitään muuta kuin tervettä järkeä. Ensiksikään en edellytä mitään erikoistietoja matematiikasta enkä myöskään mitään tietoja Michelsonin kokeista ja Lorentzin kaavoista, jotka aiheuttivat tämän teorian syntymisen. En edellytä edes tietoja Einsteinin kahdesta pääprinsiipistä:valon nopeuden vakioprinsiipistä ja ekvivalenssiprinsiipistä, joihin päähuomio ja kritiikki tavallisesti kohdistuvat. Kaikki nämä seikat ja kysymys, ovatko nämä prinsiipit todellisuuden kanssa yhtäpitävät tai ei, ovat sivuseikkoja, jotka voivat tulla kysymykseen vasta sen jälkeen, kun on ratkaistu itse pääkysymys: Onko samanaikaisuus se, mikä se aina tähänkin saakka on ollut, vai onko se relatiivinen eli suhteellinen? Erotukseksi tästä viimeksimainitusta sanotaan edellistä absoluuttiseksi eli ehdottomaksi samanaikaisuudeksi. Ehdottoman samanaikaisuuden kieltäminen oli se seikka, joka hankki Einsteinille maailmankuuluisuuden ja jonka takia hänen ihailijansa korottivat hänet Kopernikuksen, Kepplerin ja Newtonin vertaiseksi, koska luulivat, että Einsteinin oppi muuttaisi koko maailmankatsomuksemme.

Kun minä äsken sanoin, että tämän esitelmän käsittäminen oikeastaan ei edellytä muuta kuin tervettä järkeä, niin tarkoitin sitä, että tulen tarkasti määrittelemään kaikki käsitteet, joita tulen käyttämään, paitsi tietysti peruskäsitteitä, jotka ovat niin yksinkertaisia ja itsestään selviä, että niitä ei voi määritellä vielä yksinkertaisempien käsitteiden avulla. Peruskäsitteitä ovat muun muassa samanaikaisuus- ja liikekäsite. Paitsi näitä käsitteitä en tarvitse toistaiseksi muuta kuin aikakäsitteen ja niillä voin jo tässä esitelmäni alussa täydellisesti kumota Einsteinin teorian sillä perusteella, että hän kieltää ehdottoman samanaikaisuuden. jos tahdomme pysyä ehdottomasti selvien käsitteiden piirissä, niin meidän täytyy välttää aikakäsitettä sen kaikissa muissa kuin fysikaalisessa merkityksessä. Aika fysikaalisessa merkityksessä, jonka tieteellinen aikayksikkö on sekunti, on täysin selvä käsite, jos vaan otamme huomioon, että tämä aika lopullisesti ei ole muuta kuin liikettä, nimittäin maapallon pyörimisliikettä akselinsa ympäri tähtitaivaan suhteen. Sekunti, minuutti, tunti, vuorokausi ja ylipäänsä mitkä aikaosat eli aikajaksot tahansa eivät ole muuta kuin osia tästä liikkeestä, joka kaikista liikkeistä on tärkein ihmiselle ja jota siitä syystä käytetään yleisenä vertausliikkeenä, jonka suhteen toisia liikkeitä ja tapauksia ylipäänsä verrataan ja määrätään. Maapallon pyöriessä liikkuu sen jokainen piste ympyrän kehää pitkin, jonka keskipiste on akselilla. Kellon viisarien liikkeet edustavat erittäin selvästi tätä liikettä. Viisarien liikkeistä näemme välittömästi, mitenkä sekunnit, minuutit, tunnit ja ylipäänsä aikaosat kuluvat.

Samanaikaisuuden, liikkeen ja ajan suhde toisiinsa on nyt seuraava:

Olkoon liike minkä laatuinen tahansa ja tapahtukoon se missä ympäristössä eli koordinaatistossa tahansa, niin vastaa jokaista aikaosaa, jonka liike kestää, määrätty liikkuvan kappaleen samanaikaisesti kulkeman matkaosa; ja päinvastoin vastaa vastaa myöskin jokaista liikkuvan kappaleen kulkemaa matkaosaa määrätty samanaikaisesti kulunut aikaosa.

Näissä lauseissa on siis kysymys aikaosista ja matkaosista, jotka sekä vastaavat toisiaan että riippuvat toisistaan, sekä siitä, että tämän vastaavaisuuden ja riippuvaisuuden välittäjänä ja määrääjänä on mainittujen aika- ja matkaosien samanaikaisuus. Tämän ehdottoman samanaikaisuuden kieltäminen on siis myöskin kaiken liikkeen ja ajan kieltämistä, koska liikkeeseen ja aikaan ehdottomasti kuuluu niiden toisiaan vastaavien matka- ja aikaosien samanaikaisuus.

Kun nyt Einstein kieltää ehdottoman samanaikaisuuden, niin hän siis samalla tietämättään kieltää kaiken liikkeen ja ajan. Hänen teoriansa on siis fysikaalinen mahdottomuus, koska mikään fysiikka ei ole mahdollinen ilman liike- ja aikakäsitettä. Mutta koska hän yhtävähän kuin kukaan muukaan voi olla ajatuksissaan käyttämättä liike- ja aikakäsitettä, jotka hän tietämättään kieltää, niin hänen teoriansa on myöskin loogillinen mahdottomuus, koska samojen käsitteiden sekä kieltäminen että käyttäminen on suurin loogillinen virhe, jota voi ajatella.

Se, joka tuntee edes hiukkasen matematiikkaa, näkee helposti, että edellisessä on ollut kysymys ainoastaan fysiikan keikkein ensimmäisen kaavan sisällyksestä, sen verran kuin sitä voi esittää käyttämättä nopeuskäsitettä, joka määritellään myöhemmin. Tämä kaava sanoo nimittäin (jos liike on tasainen), että liikkuvan kappaleen jokaisen matkaosan pituus on yhtä suuri kuin samanaikaisen aikaosan pituus kerrottuna nopeudella. Nämä sanat "samanaikaisen aikaosan pituus" sanovat jo, että tämän fysiikan kaikkein ensimmäisen kaavan johtaminen, ja samalla tietysti fysiikan muittenkin tästä kaavasta riippuvien kaavojen johtaminen, on sula mahdottomuus ilman ehdotonta samanaikaisuuskäsitettä. Tästä voi jo selvästi nähdä, minkä laatuista Einsteinin matematiikka on: se on sen laatuista, että Einstein, joka kieltää ehdottoman samanaikaisuuden, oman teoriansa kannalta ei ollenkaan voi johtaa niitä kaavoja, joita hän käyttää ja joille kuitenkin hänen teoriassaan annetaan aivan erityisen tärkeä merkitys. Eihän muka tätä teoriaa voi käsittääkään ilman laajoja matemaattisia tietoja! Nyt tiedämme, että fysiikan ensimmäisen kaavan tunteminen jo täydellisesti riittää käsittääksemme tämän teorian loogillisen, fysikaalisen ja myöskin matemaattisen mahdottomuuden. Tämä matemaattinen mahdottomuus on erittäin silmiinpistävä siinä suhteessa, että Einstein oman teoriansa kannalta ei ollenkaan voi johtaa niitä kaavoja, joita hän käyttää ja joille kuitenkin annetaan aivan ratkaiseva merkitys. Tästä seuraa lisäksi, että matemaattinen puoli Einsteinin teoriassa ei ole muuta kuin leikkimistä matemaattisilla kaavoilla, joille annetaan mielenmukainen fysikaalinen merkitys.

Tahdon täydellisyyden vuoksi vielä jatkaa tämän teorian tarkastelua.

Katsokaamme nyt ensin, mitenkä Einstein perustelee sitä mahdotonta käsitettä, jota hän sanoo "suhteelliseksi samanaikaisuudeksi". Silloin hän, kuten kohta näemme, tekee samanaikaisuuden riippuvaksi kuvitelluista havainnoista, joiden laatuisia ei koskaan ole tehty eikä koskaan tulla tekemään. Sitä paitsi hän ei ota huomioon sitä tunnettua tosiasiaa, että samanaikaiset tapaukset etäisyyksien vuoksi voivat näyttää (esimerkiksi kuulua) eriaikaisilta ja myöskin eriaikaiset samanaikaisilta. Etäisyyksistä riippuen voi esimerkiksi kaksi samanaikaista pyssynlaukausta kuulua eriaikaisilta ja myöskin eriaikaiset samanaikaisilta. Katsokaamme, minkä hämmästyttävän virheen hän tässä suhteessa tekee, kun hän tarkastaa, mitenkä eri lailla kaksi paikoissa A ja B rautatien ratavallilla samanaikaisesti sattunutta

salamaniskua käsitetään ratavallilta ja rautatiejunasta katsoen,jonka hän otaksuu liikkuvan A:sta B:tä kohti. Olkoon M se paikka ratavallilla, joka on samalla etäisyydellä A:sta ja B:stä, sekä M' se paikka junassa, joka on paikan M kohdalla juuri silloin kun salamat iskevät paikkoihin A ja B. Koska junan otaksutaan liikkuvan A:sta B:tä kohti, niin tapaa B:stä tuleva valonsäde matkustajan aikaisemmin kuin A:sat tuleva, jotavastoin ratavallilla paikassa M seisova havainnon tekijä näkee molemmat valot samanaikaisesti. Siitä seikasta, että matkustaja "näkee" B:stä tulevan valon aikaisemmin kuin A:sta tulevan, tekee nyt Einstein sen hämmästyttävän ja väärän johtopäätöksen, että salamaniskut todellakin ovat eriaikaisia junan suhteen, mutta samanaikaisia ratavallin suhteen. Hänen omat sanansa kuuluvat nimittäin seuraavasti:

"Wir kommen also zu dem wichtigen Ergebnis: Ereignisse, welche in Bezug auf den Bahndamm gleichzeitig sind, sind in Bezug auf dem Zug nicht gleichzeitig und umgekehrt (Relativität der Gleichzeitigkeit). Jeder Bezugskörper (Koordinatensystem) hat seine besondere Zeit."

Kieltämätön totuus on on siis, että Einsteinin "suhteellinen samanaikaisuus" perustuu tähän ehdottomasti väärään johtopäätökseen. Sitä paitsi ovat hänen "havaintonsa" joutavia kuvitteluja, jonka laatuisia ei koskaan ole tehty eikä koskaan tulla tekemään. On kerrassaan käsittämätöntä, kuinka hän tällaisilla väärillä kuvitteluilla, joissa virheet ovat päivän selvät, on voinut eksyttää suurta osaa tieteellistä maailmaa.

Tämän jälkeen tahdon puhua siitä käsitteiden hämmennyksestä, joka vallitsee Einsteinin teoriassa ja on seuraus ehdottoman samanaikaisuuden kieltämisestä.

Kaikista Einsteinin kannattajista on Reichenbach se, joka seisoo häntä lähinnä. Hän on muun muassa kirjoittanut "Axiomatik der relativistischen Raum-Zeit-Lehre", jonka tarkoitus on antaa Einsteinin teorialle tieteellinen pohja ja jonka Einstein on hyväksynyt. Hän on kirjoituksissaan eri tavoin selittänyt, mikä ydinkohta Einsteinin suurtyössä muka on. Häneltä saamme siis tarkan tiedon siitä, mikä tämä kopernikaaninen nerontuote on. Jos jätämme pois tavalliset laveat puheet havainnoista ja mittauksista, niin pääasia kuuluu seuraavasti:

"Wir geraten also in einen logischen Zirkel: um Gleichzeitigkeit entfernter Ereignisse festzustellen, müssen wir eine Geschwindigkeit kennen, und um eine Geschwindigkeit zu messen, müssen wir die Gleichzeitigkeit entfernter Ereignisse beurteilen können. -Aus diesem logischen Zirkel hat Einstein den Ausweg gewiesen: man kann die Gleichzeitigkeit entfernter Ereignisse überhaupt nicht erkennen, sondern nur definieren."

Tässä siis väitetään, että Einsteinin suuruus on siinä, että hän on näyttänyt meille poispääsyn loogillisesta ympyrästä, joka tähän saakka on peittänyt meiltä vapaan ja selvän maailmankatsomuksen. Mutta mistään loogillisesta ympyrästä ei kuitenkaan voi olla puhettakaan, vaan ainoastaan käsitteiden hämmennyksestä, joka syntyy sen kautta, että Reichenbach joko ei kykene ymmärtämään taikka ei tahdo ymmärtää, että nopeuden käsite eli merkitys on aivan toista kuin nopeuden määrääminen havaintojen ja mittauksien avulla, ja että sama on asian laita samanaikaisuudenkin suhteen. Kun nämä eri asiat sotketaan yhteen, niin syntyy käsitteiden hämmennys mutta ei mitään loogillista ympyrää. tämä hämmennys on nyt se kehuttu kopernikaaninen nerontuote, jonka pitäisi muuttaa koko maailmankatsomuksemme.

Tällä hämmennyksellä on kuitenkin se hyvä puoli, että siitä selvästi voi nähdä, että Einsteinillä ja Reichenbachilla on merkillisen sekavat käsitykset niistä käsitteistä, joista he puhuvat. Sillä jos tietää, mitä samanaikaisuus merkitsee, niin tietää jokainen vähänkin oppinut, että tasaisen liikkeen ja siihen kuuluvan nopeuden käsitteen voi tarkasti määritellä samanaikaisuuskäsitteen avulla. Aikaisemmin on jo sanottu, että samanaikaisuuskäsite on niin alkuperäinen ja itsestään selvä käsite, että sitä ei voi määritellä vielä yksinkertaisempien käsitteiden avulla. Mutta tästä tosiasiasta mainituilla herroilla ei näy olevan mitään tietoa, koska he puhuvat samanaikaisuuden määrittelemisestä. Tämän mahdottoman määrittelemisen he suorittavat toisella mahdottomuudella, nimittäin "suhteellisessa samanaikaisuudella".
Kuinka suuri mainittu käsitteiden hämmennys Einsteinin teoriassa on, selviää parhaiten, jos vertaamme Reichenbachin sekavaa lausuntoa niihin selviin, tasaisen ja epätasaisen liikkeen ja nopeuden määrittelyihin, joita opetetaan jo kouluissakin ja oppikirjoissa. Ne kuuluvat seuraavasti.

Jos kappale eli ainepiste liikkuu siten, että se yhtäpitkissä aikaosissa kulkee yhtäpitkät matka, olkoot aikaosat kuinka pienet tahansa, niin sanotaan, että piste liikkuu tasaisesti eli että sen liike on tasainen. Vaikka tässä ei nimenomaan mainita samanaikaisuutta, sisältyy se kumminkin tähän määrittelyyn siinä merkityksessä, että jokaista aikaosaa, jonka liike kestää, vastaa samanaikaisesti kuljettu matkaosa. Pisteen ja sen liikkeen nopeudella tarkoitetaan sitä matkaa, jonka piste aikayksikössä kulkee. Näistä määrittelyistä seuraa suoraan fysiikan ensimmäinen kaava, jonka mukaan liikkuvan kappaleen matkaosan pituus on yhtä suuri kuin samanaikaisen aikaosan pituus kerrottuna nopeudella.
Jos liike ei ole tasainen, niin sitä sanotaan epätasaiseksi. silloin voi ainoastaan puhua nopeudesta määrätyssä hetkessä, jolla tarkoitetaan sitä raja-arvoa, jota siitä hetkestä alkaen luettu keskinopeus lähenee, kun ajatellaan, että siihen kuluva aika rajattomasti pienenee.

Täten olen nyt, samalla kuin olen esittänyt ainoastaan tavallisia koulutietoja, myöskin selvittänyt sen käsitteiden hämmennyksen joka, kuten sekä Einsteinin omasta että Reichenbachin lausunnosta näkyy, vallitsee hänen teoriassaan, ja joka johtuu siitä, että molemmat joko eivät kykene ymmärtämään taikka eivät tahdo ymmärtää, että samanaikaisuuden ja nopeuden käsitteet eli merkitykset ovat aivan toista kuin niitten määrääminen erikoisissa tapauksissa havaintojen ja mittausten avulla. Jos eivät käsitteet ole jo etukäteen selvät, niin on mahdotonta toimittaa mitään havaintoja ja mittauksia, koska silloin ei tiedä, mitä on havaittava ja mitattava. Ajattelu on yksi asia, toiminta toinen. Toiminta vaatii ajattelua ja ajattelu käsitteitä. Ilman käsitteitä on ajattelu ja siis myöskin toiminta mahdoton. Tämä yksinkertainen asia pitäisi myöskin fyysikoille olla tunnettu. Mutta eiväthän Einsteinin ja Reichenbachin havainnot ja mittaukset olekaan muuta kuin turhanpäiväisiä kuvitteluja, ja silloin on selvillä käsitteillä pieni merkitys.

Jos nyt muodostamme lopputuloksen edellisestä kritiikistä, niin huomaamme, että ehdottoman samanaikaisuuden kieltämisestä, joka jo itsessään on järjettömyys, onseurauksena ennenkuulumaton käsitteiden hämmennys, jonka Einstein koettaa peittää kahdella eri tavalla. Ensiksikin pitäisi hänen teoriansa muka olla ennen kaikkea kokemukseen perustuva teoria, jota varten havainnoille ja mittauksille annetaan aivan erityisen tärkeä merkitys. Toiseksi annetaan myöskin matemaattisille käsitteille ja kaavoille erittäin suuri merkitys. Mitä laatua hänen havaintonsa ja mittauksensa ovat, olemme juuri nähneet. Teorian matemaattiseen puoleen taas kuuluu se usko, että teorian totuuksia ei voi ainakaan täydellisesti esittää ilman matemaattisia kaavoja. Itse asiassa tämä matemaattinen puoli ei ole muuta kuin leikkimistä matemaattisilla kaavoilla, joille annetaan mielenmukainen fysikaalinen merkitys. Tämähän on selvä asia, jos muistaa, kuten aikaisemmin nähtiin, että Einstein oman teoriansa kannalta ei ollenkaan voi johtaa niitä kaavoja, joita hän käyttää.

Kun Einsteinin kannattajat vetoavat siihen, että varsinkin eräät astronomiset ilmiöt ovat muka loistavasti vahvistaneet tämän teorian, niin voi tämän kehumisen kuitata sillä huomautuksella, että monet vastustajat ovat ehdottomasti päin vastaista mieltä.

Einsteinin teorian etevyyttä yleisön silmissä on ylläpidetty jo yli 20 vuotta kestäneen reklaamin avulla sanomalehdissä ja biografeissa. Tunteehan biorafiyleisö Einsteinin ulkonäöltäkin, ja onhan meilläkin jo aikoja sitten biografeissa esitetty hänen silmänkääntötemppujaan. Sanomalehdissä taas annetaan mahdollisimman usein tietoja Einsteinista ja siitä, kuinka muka tieteellisiä kysymyksiä voi selittää hänen teoriansa avulla.

Mutta Einsteinin teoriankaikkein pahimman puolen olen tähän saakka jättänyt mainitsematta, ja se on se, että se ei ole ainoastaan epäloogillinen vaan myöskin suorastaan vihamielinen vapaalle tutkimustyölle. Asian laita on nimittäin ainakin Saksassa sellainen, että vaikutusvaltaisimmat paikat yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä eniten levinneet tieteelliset aikakauslehdet ovat Einsteiniläisten hallussa, jotka koettavat estää vastustajiaan pääsemästä samanlaisiin paikkoihin ja esittämästä Einsteinin vastaisia mielipiteitään. Tämä on Saksassa yleisesti tunnettu tosiasia. Minä tahdon sen täällä toteennäyttää lukemalla otteen yhdestä niistä kirjeistä, joita olen saanut Saksasta julkaisujeni johdosta. Eräs astronomi kirjoittaa viimeisen hänelle lähettämäni julkaisun johdosta näin:

"Meinen verbindlichsten Dank fü die hochinteressante Abhandlung "Das Zeit-Raum-Problem". Ich habe sehr viel daraus gelernt und mich vor allem darüber gefreut, dass sie gewagt haben, an Riemann Kritik zu üben. --- Sie haben mir aus der Seele gesprochen S.16 Unten. Aber das dürften Sie heutzutage in Deutschland noch immer nicht drucken lassen. Dagegen sind wir Anti-Einsteinianer vogelfrei. Da man uns nicht widerlegen kann, werden wir mit groben Geschimpfungen traktiert. So hat es Herr Fr...ch mit mir gemacht. Gegenwärtig ist in Deutschland die Wissenschaft nicht frei. Wer wagt gegen die Rel.Th. zu schreiben, gefährdet seine Hochschulkarriere."

Semmoinen komento on nykyään Saksassa. Siellä ei tiede enää ole vapaa. Joka uskaltaa kirjoittaa Einsteinin harhaoppia vastaan, vahingoittaa yliopisto- ja korkeakoulu-uransa.